Inari, Lappi, Saariselkä

Onko Saariselkä Ghetto vai kruunun jalokivi?

Ilman Saariselkää tinkaamiset Inarissa olisivat yhtä mehukasta aihetta köyhempiä. Näillä tinkaajilla on vankkumaton ja omaperäinen mielipide. Siitä ei luovuta edes äänen korottamisen pelossa. Lanko-Pekan sanoin: ”Jos Lapissa häviää tinkaamisen, se on luonteen heikkoutta.”

Jos Juhani Suomen väite Saariselästä ”hyvinvoivien ghettona” on totta? Se on todella hyvä lähtökohta. Se on varma vihje siitä, missä satunnaisen kulkijan ylijäämäraha luuraa?  Kustannustehokasta on kerätä vieraan tyrkyttämä raha yhdestä paikasta kunnanisien pohjattomaan kassaan. Sitä vartenhan niitä tulee lentokonelasteittain.

Nämä Juhani Suomet ovat paljon harmillisempia kulkijoita. Ne tulevat yksittäin, vaivihkaa ja katoavat omiin koloihinsa nauttimaan taskulämmintä kossua. On paljon parempi, että tietopaikassa ahne lisämyyntihaukka tuo varomattoman isännän pöytään jääkylmän kossupullon. Kysyy vierailta, ei isännältä – Maistuisiko?

Ei kai se haittaa, että veltto kulkija kiskotaan kunnan vaijerilla ylös mäen päälle, jossa Huipulla nauttii terästetyn kaakaonsa. Tai ”parfyymiladun” omin voimin selvittänyt hyppii itsensä hikeen ja väsyksiin monot jalassa.  Molemmista suunnista sitten kuskataan uusimmat merkkivälineet turvallisesti paikallisella taksipalvelulla takaisin omaan säilytyspaikkaansa.  Tämähän on ammattitaitoisen asiakaspalvelijan perussääntö. Vie mennessäsi – tuo tullessasi.

Paikallisen on kuitenkin ehdottomasti varottava tunturin soittokuppiloiden nihkeää valaistusta. Sitä voi varomattomuuttaan joutua baaritiskillä tarjoamaan, ja tanssiparketilla pomppimaan  vahingossa oman akkansa ympärillä. Vaikka tarkoitusperät olisivat aivan muut.

Ruokapaikoissa syöminen on myös paikallisille tunturissa hankalaa. Syömisen lista on näsäviisaasti kirjoitettu niin vierasperäisillä sanoilla, ettei paikallinen niin omituisia sanoja kehtaa edes syödä. Pottuvoikin on jokin pyree, kahdella ee:llä ja heittomerkillä.  Inarin rautukin kierrätetään Oulun kautta niin, että annoksen kiikuttavat tarjoilijat rasittuvat enemmän lautasen painosta, kuin itse raudusta.

Ilman Saariselkää Inarin yrittäjät pääsisivät paljon vähemmällä. Ei tarvitsisi yökaudet kuskata nousevan auringon väkeä pitkin tuntureita revontulten perässä. Tai kustantaa karaokebusseja, joissa hoilataan nuotin vierestä ”Poromiehen humppaa”.

Kaikkien Saariselän asiakaspalvelijoiden luettavaksi suosittelen Pekka Muhosen kirjaa ”Matkailija poronkusemilla”. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Julkaistu Inarilaisessa  7.3.2012 ”Kolmen raati”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s