Ei kategoriaa, energiapolitiikka

Vastauksena Hemmolle ja Urpolle

Vastasitte (LK 27.1.2017). kirjoitukseeni ”Virheväitteitä tuulivoimasta” Sen sijaan, että väitteeni olisi kumottu tai oikaistu edes omia virheitä, Hemmo laistoi ja teki niitä kirjoituksessaan lisää. Hän väittää, että veronmaksajien rahoja menisi avustuksena tuulitukeen 83 euroa/MWh. Väite on väärä. Tukea maksetaan vain laissa määritellyn tavoitehinnan (83,50 euroa) ja sähkön markkinahinnan erotuksena. Ei muuna. Jatka lukemista ”Vastauksena Hemmolle ja Urpolle”

Ei kategoriaa, energiapolitiikka, tuulivoima

Virheellisiä väitteitä tuulivoiman ”pakkaskestävyydestä”

Hemmo Koskiniemi kirjoittaa (18.1./LK) tuulesta temmattuja väitteitä tuulivoiman ”pakkaskestävyydestä”. Hemmo väittää, että 4.1. tuulivoiman tuotto olisi ollut 500 – 600 MW. Se ei pidä paikkaansa, vaan keskituotto kyseisenä päivänä oli tarkalleen 770 MW/h (Fingrid).  Keskiviikkoaamuna kotimaiset ropelit tuottivat valtakunnanverkkoon sähköä 800–900 MW:n teholla, eli lähes yhtä paljon kuin Loviisan ydinvoimalan molemmat reaktorit yhteensä. Päivän mittaan tuotto tasaantui tuohon keskiarvoon. Jatka lukemista ”Virheellisiä väitteitä tuulivoiman ”pakkaskestävyydestä””

energiapolitiikka, ydinvoima

Riskipeli kuntalaisten rahoilla kasvaa

Fennovoiman Hanhikivi hankkeesta Valio vetäytyi jo vuonna 2015. Nyt Fennovoiman suurin omistaja Voimaosakeyhtiö SF on nyt hävinnyt kanteen Keskon tytäryhtiö Kestraa vastaan, jonka vetäytyminen hankkeesta on näin selviö. Se tarkoittaa, että hankkeen 7 miljardin euron rahoituksessa on 280 miljoonaan euron aukko. Jos paikkaajaa ei tule, jakautuu vastuu sen täyttämisestä nyt muille osakkaille. Jatka lukemista ”Riskipeli kuntalaisten rahoilla kasvaa”

energiapolitiikka, liikennepolitiikka, matkailu, tukipolitiikka

Tuhlattuja kolumniaiheita – mikä avuksi?

Tämä tapahtui niinä päivinä, kun kolumnin kirjoittaja oli työmatkalla Saariselällä. Päätoimittajalta tuli muistutus kolumnivuorosta. Nyt tuli hätä käteen. Mistä ja mikä aihe? Olin jo toisaalla tuhlannut pienyrittäjäteeman. Saanut muutaman somasti hermostumaan, ja sitten sopuisasti lauhtumaan. Vuokrankorotuksiin asukasyhdistyksemme on ottanut tuoreeltaan kantaa. Siitä kirjoittaminen nyt olisi koplausta, joten ei käy!

Mikä avuksi? Teatteriesitys on Rovaniemellä rakennettu tekstiviesteistä. Miksi ei kolumniakin voi koota niin, että twitterin ja facebookin avulla pyytää ystäviä hätiin. Näin 300 km välimatka ei ollut este, ja apu tuli perille. Lokan ”verkkoporvari” yllytti. Tutki asiakirjaa ”Vihreä tehtävä 2010 – 2014”. Tätähän ei saa Lapin matkailuelinkeinolle kertoa! ”Vihreän liikennepolitiikan tavoitteena on, että raideliikenne tekee Suomen sisäiset lentoreitit kannattamattomiksi.” Raideliikenteen pitäisi ensin kuitenkin olla kattava, ennen kuin ravintolavaunuun voi istahtaa. Ilman toimivia lentoyhteyksiä Lapin matkailu olisi motissa. Sesonkityöntekijä vailla työtä, ja Safaritessu vailla mustin murkinaa. Olen ymmärtänyt niin, että matkailun toimijat ovat pyrkineet ratkaisemaan tätä Lapin matkailun saavutettavuutta, ja minimoimaan siihen liittyviä riskejä. Ovatko Vihreät tavoitteet toiset?

Energiapolitiikassa vihreät kaipaavat älykkäitä sähköverkkoja, ”jotka osaavat ottaa vastaan talomme katolla pyörivän tuulivoiman tuottaman hukkaenergian”. Riemastuttavaa hölynpölyä. Kuitenkin istuvat samanaikaisesti sisällä hallituksessa, joka kaavailee 1 – 3 uuden ydinvoiman rakentamista, ja vastustavat vesivoiman lisärakentamista. Minä vasurina olen jotenkin tykästynyt siihen, että olemattomat saavutukset hallituksessa naamioidaan sievästi torjuntavoitoiksi. Jotenkin tuntuu tutulta. Lapin elinkeinoille energian saannin varmuus on elinehto. Risuilla ei metallia sulateta, ja Tornion tehdas on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä.

Ystäväni neuvoivat myös pohtimaan sitä, voisiko vähempiosaisen asialla olla ilman, että ensin etsittäisiin pahoinvoinnin syntipukkia milloin mistäkin. Venäläisillä on vähän samantapainen ajatusmaailma: Kuka on syyllinen ja vastuussa? Syntipukiksi kelpaavia ryhmiä katsojasta riippuen taitaa olla pilvin pimein, ja sitä kademieltä. Kuvitellaanko niin, että syyllisen löydyttyä ongelma on ratkaistu? Tarvitaanko aina joka asiaan jokin viholliskuva ja kohderyhmä määrittämään itse ongelmaa sekä sen syitä?

Mikä synnyttää närää ja käsityksen, että jotkut saavat älyttömiä tukia, ja elävät niiden varassa. Ylipäätäänhän tukiin ollaan tyytymättömiä. Toisaalta ne ovat saajalleen riittämättömiä, ja toisaalta osa jää niitä ilman. Tukien saannissa on kyse yhteiskunnan meidän verovaroin suorittamasta varallisuuden uudelleenjaosta. Tasataan eroja hieman, ei täydellisesti, ei riittävästi, mutta riittämättömästi. Siihen liittyvää byrokratiaa voisi kyllä tuntuvasti karsia. Olisiko perustulo siihen paras ratkaisu?

Toisaalta tällaisten asioiden miettiminen näin Joulun alla on kuin soutaisi ajassa vastavirtaan. Joulua lähestyttäessä suvaitsevaisuus, ymmärrys, hyväntahtoisuus ja muu sellainen saisi vallata täydellisesti jokaisen mielen. Myös sen kademielen. Olen hyvilläni, että ”yllyttäjäni” osallistuivat panoksellaan kolumnin rakentamiseen. Pekka Muhosen hulvaton kirja ”Matkailija poronkusemilla” saa siten odottaa vuoroaan.

Julkaistu Roi Press 8.12.2009