Ihmeellinen välikäsi ja lymyävä kriisipaikka

Vuonna 2008 voimaantulleen uuden lastensuojelulain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä pomppasi koko maassa kasvuun. Näin myös Rovaniemellä. Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä 2009 laski 6,6 % 577 ilmoitukseen edellisvuoden 615, se kasvoi silti 0 – 3 v. ryhmässä tuntuvasti – 198 (167/2008), ja 7 – 12 v. ryhmässä se pysyi lähes 300 sadassa.

Rovaniemellä lastensuojeluilmoitukset ovat suurelta osalta kohdistuneet juuri niihin ryhmiin, joissa lapsiperheiden kriisinpaikkojen tiedetään lymyävän. Kaikista 577 ilmoituksesta 491 kohdistui juuri näihin kahteen ryhmään. Tämän me tiedämme!

Mutta osaammeko auttaa ja resursoida oikein? Hyvinvointikatsauksesta vedän sen johtopäätöksen, että emme osaa. Lehtitietojen mukaan (HS 6.3.2010) Valvira on kyllästynyt siihen, että kunnat noudattavat huonosti uutta lastensuojelulakia. Lain ”sisäänajovaiheen” on oltava jo ohi myös Rovaniemellä. Lakihan ei voi toimia ennaltaehkäisevästi, ellei sitä noudateta.

Valviran mukaan kunnat eivät hoida lastensuojelun alkuvaihetta lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojeluilmoitusten ja – tarpeen selvitysten käsitteleminen venyy yli lakisääteisten määräaikojen. Ilmoituskynnyksen madaltamisella tähdättiin varhaiseen puuttumiseen. Tähän olisi tullut vastata lisäämällä resursseja lastensuojeluun. Onko näin tehty?

Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojeluasiakkuuteen. Siksi tarpeen selvittämisen määräaikojen pitkittyminen johtaa vakaviin oikeusturvaongelmiin kohteeksi joutuneen perheen, ja ennen kaikkea itse lapsen kannalta.

Toinen puuttumisen paikka hyvinvointikatsauksessa on toimeentuloturvaa koskeva kohta. Viime vuonna toimeentulotukea sai 3687 (+148) ruokakuntaa, josta yhden hengen ruokakuntien osuus oli noin 70 %. Ikäluokan – 20 – 30 vuoteen – osuus oli lähes puolet koko toimeentulotuen saajista. Samalla toimeentulotukiasiakkuus on pidentynyt, ja muuttunut yhä pysyvämmäksi asiakkuudeksi. Se ei voi olla väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentuloturvan tarkoitus. Tuskin Rovaniemelläkään halutaan pitkään elää pelkästään toimeentuloturvan varassa. Vantaalla tehdyn tutkimuksen mukaan tällaisen ”elämäntaparyhmän” osuus on vain marginaalinen.

Rovaniemi voi auttaa nuorten oman itsenäisen elämän rakentumista muuttamalla toimeentulotukilain tulkintaansa. Nyt nuorten vähäiset loma- ja kesätyöansiot vaikuttavat perheen saamaan toimeentulotukeen. Kemissä ei näin ole. Rovaniemen käytäntö passivoi ja saattaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan. Toimeentulotukea saavan perheen lapsi ujutetaan käytännössä elättäjän asemaan. Samalla hänen tienaamansa €uron arvo on kehnompi, kuin kaverinsa. Siellä on joku ”ihmeellinen välikäsi”, joka nappaa nuoren normiosuuden verran toisiin tarkoituksiin.

ROVANIEMEN KAUPUNGINVALTUUSTO

24.5.2010

67 § HYVINVOINTIKATSAUS/ Puheenvuoro