Kuntouttava työtoiminta

Puheenvuoro arviointikertomuksesta 2011

Arviointikertomuksen sivuilla 24 – 26 arvioinnin kohteena on ”kuntouttava työtoiminta”. Toiminta perustuu vuonna 2001 säädettyyn lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta. Sen mukaan kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluu pelkän työttömyyden perusteella. Se koskee vain perusterveitä työkykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä, ei ketään muita.

Kuntoutustarpeen pääsyynä on nimenomaan työttömyys:

”laissa asiakkaaksi määritellään työtön henkilö, joka saa työttömyyden perusteella toimeentulotukea tai työmarkkinatukea.” (STM: Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja s.13)

Laki on työnhakijaa velvoittava ja sanktioitu. Vaikka aktivointisuunnitelma pitää laatia yhteistyössä asiakkaan kanssa, jo kieltäytyminen sen allekirjoittamisesta johtaa kahteen sanktioon – työmarkkinatuen menettämiseen ja alennettuun toimeentulotukeen. Sen sijaan kunnille – järjestäjille – ei ole mitään sanktioita siitä, millaista kuntouttavaa työtoimintaa ne järjestävät. Kuinka hyvin se sisällöllisesti vastaa asiakkaan yksilöllisiä tarpeita – vai vastaako lainkaan?

Tuntemattomassa Sotilaassa Lammio määräsi Antti Rokan asettelemaan kiviä kinttupolkunsa reunoille. Tästä ”lumetyöstä” kieltäytyminen johti Rokan sanktiouhan armoille. Koskelaa ei edes nuhdeltu typerästä työmääräyksestään.

THL:n tekemän tutkimuksen mukaan kuntouttava työtoiminta lisää hyvinvointia, mutta ei johda työllistymiseen. Vain noin viisi prosenttia siirtyi töihin avoimille työmarkkinoille tai ammatilliseen koulutukseen, kun taas 20 prosenttia siirtyi uudelle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle.

Arviointikertomuksessa (s. 25) todetaan, että

”kuntouttavaan työtoimintaan liittyy usein tarve mielenterveys- ja päihdepalvelujen sitomiseen osaksi asiakkaan kuntoutuksen kokonaissuunnitelmaa. Tältä osin tarpeeseen ei ole kaikilta osin pystytty vastaamaan, ja että tähän tarvitaan erikoisosaamista ”

Pitäisikö tuohon erikoisosaamisen puuttumiseen jotenkin vastata? Vai olemmeko tyytyväisiä vain siitä, että kuntouttavaan työtoimintaan säntillisesti osallistutaan, ja siten säästetään kaupungilta ns. Kela-sakkomaksuja.

Johtopäätöksissä ja suosituksissa (s.26) todetaan, että

”Asiakkaille, jotka eivät hyödy kuntouttavasta työtoiminnasta, tarvitaan välityömarkkinoita. Elinkeinojen kehittämisohjelmassa tämä on jäänyt vähälle huomiolle.”

Mitä tällä tarkoitetaan? Työ- ja elinkeinoministeriön ”välityömarkkinat”- käsitteen määritelmässä ne jakaantuvat a) aktiivisen työvoimapolitiikan ja b) aktiivisen sosiaalipolitiikan palveluihin. Työharjoittelu, työelämävalmennus, palkkatuettu työ ja kuntouttava työtoiminta kuuluvat ns. välityömarkkinoihin, ovat osa sitä.  Yhteistä tässä on, että he eivät tee täyttä työpäivää eivätkä saa täyttä palkkaa, tai saavat vain vähäisen ylläpitokorvauksen.

Lopuksi. Mielestäni kaupungin tulisi teettää asiakastyytyväisyys-tutkimus ”kuntouttavaan työtoimintaan” osallistuvien keskuudessa. Siinä selvitettäisiin toiminnan nykytilaa, kipukohtia ja kehittämistarpeita asiakasnäkökulmasta.

Valtuuston kokous 14.5.2012

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s