Ihmisten käyttäytyminen sitten eroaakin, kuin yö ja päivä toisistaan, riippuen etnisestä ja kulttuurisesta taustasta. Aasialainen on tehokas ja aikataulutettu lomallaankin. Kiire syömään, kiire revontulia katsomaan. Nukkuvatko he lomallakaan? Viittaavat heti tullessaan ja tilatessaan, tulevat jopa hakemaan. Mutta pankkikortin antavat ja ottavat kahdella kädellä, ja nyökkäävät syvään ja näkyvästi. Ja hymyilevät. Kaikki hyvin.
Venäläisen aikakäsitys onkin sitten venyvä – ”suuri maa, suuri minuutti – pieni maa, pieni minuutti”. Mikään ei ole kunnossa, mutta kaikki järjestyy – rahalla/hyvällä tai pahalla, mutta järjestyy. Tsuhna ystävä – hän ”harosii dryk” kun järjestää. YYA – molemminpuolista ystävyyttä. Järjestä ja tee itsekin vähän omaa bisnestä. Jos teet sen vielä ”administratsionin” kustannuksella – olet kaltaiseni. Tosi ystävä!
Saksalainen odottaa, että kaikki on täsmällisesti järjestetty, kun hän tulee prikulleen ajallaan, ikään kuin marssien. Italialainen tullessaan panee kaiken heti uusiksi, piruuttaanko? Espanjalainen polttaa koko ajan, vaikkei saisi! Ja kreikkalainen.
Mitä tekee suomalainen? Yrittää selviytyä. Ottaa jopa päiväkännit paikallisessa lähiöpubissa. Vaikenee jopa omalla kielellään, nyrkki taskussa. Maahanmuutosta ja siitä yhdestä etnisestä ryhmästä hän puhuu niin, ettei maassa muusta puhutakaan. Kaikki ottavat kantaa, puolesta ja vastaan. Niin kierot savolaiset, kuin jäyhät pohjalaiset, jopa ”simojärveläiset”! Nyt on tultu meidän reviirille, ja se ei käy!
Aasialainen puolestaan on tyytyväinen…ja hymyilee. Tässä kulttuurien välisessä kohtaamisessa kumpikin säilytti ”kasvonsa”. Se on kohteliaisuutta yli kaiken.